Pidin esitelmäni Kalervo Palsan retrospektiivisestä näyttelystä Kiasmassa 2002-2003. On varmaan sanomattakin selvää, että pidän Palsan taiteesta hyvin paljon. Se ei kuitenkaan ollut ainoa syy valintaan. Palsan avulla on helppo romuttaa lähes mikä tahansa stereotypia suomalaisesta taiteesta. Pohjoismaat mielletään täällä Espanjassakin pääosin myönteisessä valossa, rauhan, hiljaisuuden ja korkean teknologian kehtona jossa ihmisten on hyvä olla ja elää. Palsan työt näyttävät suomalaisesta kulttuurista aivan toisenlaisen puolen. Ahdistus, itsemurhan haudonta, seksuaalinen turhautuminen, kuolema. Siinä joitain Palsan töiden keskeisiä teemoja. Jotkut espanjalaiset ovat kyllä kuulleet, että Suomessa tehdään melko paljon itsemurhia. Mitä se tarkoittaa ja mistä se johtuu, on taas asia johon monen suomalaisenkaan on vaikea vastata yksiselitteisesti. Tästäkin syystä Palsan työt ovat tärkeitä. Niiden avulla voi kaivautua suomalaisen mielenmaiseman pimeällä puolelle tavalla johon taitavinkaan terapeutti ei tule koskaan kykenemään.