Myönnetään jo heti alkuun: olen Immoselle kateellinen. Sen verran sekaannusta ja hämmennystä hän onnistui aiheuttamaan, vaikka tässä kirjoituksessa kritiikkiä esitänkin. Jos Immosen loitsu olisi sikari, siinä oli loistava veto, se syttyi erinomaisesti ja siinä oli rutkasti pippuria. Tästä johtuen ulos puhalletut savut aiheuttivat melkoisesti köhimistä. Tästä olen nykytaitelijana ja diskordiaanivelhona kolleegalleni kateellinen. Jos et siis tiennyt, Olli on kuin onkin nykytaitelija sekä myös diskordiaanivelho. Hän kuitenkin kuuluu niihin jotka eivät joko tiedä sitä itsekään, tai sitten haluavat pitää yllä kulissi-identiteettiä loppuun asti astumatta koskaan ulos roolistaan.

Joskus pari kuukautta sitten törmäsin sattumalta verkossa Inspiraationa Eurooppa -lyhytelokuvakilipailuun. Olin dokumenttiprojektini vuoksi jo muutenkin pohtinut Eurooppaan ja kansainvälisyyteen liittyviä kysymyksiä, joten päätin osallistua. Näin sain hyvän syyn paketoida ajatuksiani 5 minuutin mittaiseksi videokokonaisuudeksi. Toisaalta oli aika päätön idea ryhtyä yksinään tekemään lyhytelokuvaa samalla kun on tarpeeksi monta rautaa tulessa muutenkin. Kilpailun voitto menikin huomattavasti paremmalle, enemmän lyhytelokuvan kriteerit täyttävälle Direktiivikorjaamo-lyhytelokuvalle. Itselläni ei ollut aikaa, eikä resursseja tehdä noin vakuuttavaa jälkeä. En minä silti omaa kilpailutyötäni häpeä. Siksi kehtaan sen nyt laittaa tähän. 

Nietzsche tokaisi kuinka ”askeetti tekee hyveestä pakon”. Tällä hän luultavasti tarkoitti sitä, kuinka hyvä päämäärä eli hyve menettää merkityksensä kun siitä tulee normi - eli pakko. Viime aikoina olen pohtinut tätä Nietzschen ajatusta siksi, että se kytkeytyy osaksi erästä 2010-vastakulttuuria. Kieltäymys - siis jonkinlainen askeesi - esiintyy länsimaisten ihmisten toiminnassa siellä sun täällä. On degrowth-ajattelua, kulutuskarkuruutta ja tietysti erilaisia kieltäymykseen perustuvia periaatteita absolutismista veganismiin. Tämä on nimenomaan vastakulttuuria. Suurin osa ihmisistä kuluttaa varsin paljon - koska voi tehdä niin ja on tottunut tekemään niin. Niinpä on vastakulttuuria kieltäytyä siitä järjestelmällisesti, äärimmillään kuten omavaraiseen elämään täysin siirtynyt Lasse Nordlund. Suurin osa ihmisistä käyttää alkoholia, joten on yhdenlaista vastakulttuuria kieltäytyä sen käytöstä kokonaan. Tässä kohtaa en tarkoita entisiä alkoholisteja joiden kieltäymyksen voi sanoa olevan luonteeltaan toisenlaista, enemmänkin elämänhallinnan palauttamista. Veganismi ruokavaliona on kuitenkin hyvä esimerkki kieltäymykseen perustuvasta ideologiasta ja vastakulttuurista. Nietzschen ajatusta mukaillen vegaaninen elämäntapa säilyisi hyveenä jos se olisi lähinnä positiivinen päämäärä johon pyritään kohtuuden rajoissa, välillä eläinkunnan tuotteita syöden. Veganismissa siitä kuitenkin tulee yleensä pakko, jossa koko idealogia perustuu täydelliseen kieltäymykseen ja sen perustelemiseen niin, että ruokakaupassa syynätään lisäaineluetteloita hyvinkin tarkkaan.