7 Nimike(ttä)

/ sivu

Oodi sikareille

cccc 30. huhtikuuta 2015 16.48.02 Europe/Paris

 

Four premium cigars of various brands (from top: H. Upmann, Montecristo, Macanudo, Romeo y Julieta)  Photo by Dan Smith. (Wikimedia Commons)En ole koskaan pitänyt tupakasta. Siis askeissa myytävistä savukkeista jotka ovat se tavanomaisin myyty tupakkatuote. Yläasteikäisenä sain hirveän yskäkohtauksen kun yritin sellaista polttaa. Koskaan en ole onnistunut polttamaan kokonaista savuketta. Se paperin makukin on etuva ja nikotiinin sietokykyni on ollut olematon. Ehkä olisin voinut opetella, mutta motivaatiota siihen ei minulla ollut siksikään, että kärsin rasitusastman vuoksi muutenkin hengitysvaikeuksista. Tupakansavun hengittäminen tieten tahtoen ei olisi oireitani yhtään hellittänyt. En myöskään viehättynyt tupakoinnin sosiaalisesta aspektista. Etenkin yläasteella oli niin, että kaikkein innokkaimmat tupakoitsijat olivat myös niitä kaikkein vastenmielisimpiä tyyppejä. Miksi olisin heidän kanssaan halunnut hengailla?

Kielteinen suhtautumiseni tupakkaan lientyi vasta siviilipalvelusaikanani 2000-luvun alussa. Melko mutkikkaan, sattumanvaraisen tapahtumaketjun vuoksi päädyin ottamaan mukaani Provinssirock-festivaaleille Intiasta peräisin olevan paketin bidi-savukkeita. Ne ovat halpoja intialaisia savukkeita jotka maistuvat aika huonosti tottuneille tupakoitsijoille. Tämä on erikoista sikäli, että bidien kerrotaan sisältävän enemmän nikotiinia kuin tavalliset savukkeet. Varsinainen tupakka on kuitenkin kääritty koromandelineebenpuun lehteen, joten makukokemuksena bidi on aika toisenlainen ja ehkä liian outo tavalliseen tupakkaan tottuneelle. Otin Provinssirockiin mukaan bidejä antaakseni ne tupakoivalle ystävälleni, mutta eiväthän ne hänelle yhden kokeilun jälkeen kelvanneet. Lopulta sopivasti alkoholin vaikutuksen alaisena päädyin polttamaan kokeeksi itse yhden bidin. Se olikin yllättävän hauska kokemus. Nikotiinista aiheutuva päihtymys tuntui lämpimänä kesäiltänä hassusti varpaissa asti. Samaan aikaan keskushermostoon vaikuttava nikotiini ei kuitenkaan turruttanut ja väsyttänyt kuten alkoholi helposti tekee. Vaikutus oli pikemminkin samantyyppinen kuin kofeiinilla. Myöhemmin saman vuoden aikana poltin bidejä uudelleen, mutta noin joka toinen kerta siitä seurasi vain huono olo, aivan kuin se olisi jonkinlaista tuuripeliä. Ehkä tästä syystä en tullut nikotiinista riippuvaiseksi. Eikä poltteluun liittynyt selvää sosiaalistakaan aspektia joka siihen olisi minua rohkaissut yhä uudelleen.

Joskus 2010-luvun alussa kokeilin ensi kertaa ns. pikkusikareita. Enkä tarkoita niitä suomalaisessa ruokakaupoissakin myytäviä peltirasioiden savukkeita, vaan niitä suurempia pötkylöitä jotka eivät kuitenkaan ns. "oikean" sikarin kokokriteerejä täytä. Joskus laivalta ostin hetken mielijohteesta pieniä kuubalaisia Montecristo-pikkusikareita. Mitenkään mieleenpainuvan hyviä ne eivät olleet, joskaan eivät mikään suuri pettymyskään. Minulla oli toisinaan vaikeuksia polttaa niitä loppuun asti. Pystyin tuntemaan huonon olon hiipivän ja lopettamalla ajoissa myös estämään sitä tulemasta. Tuntui, kuin minulla olisi jokin omanlainen suhde nikotiiniin, vähän kuin suomalaisella saattaa olla viinapiruun. Halusin syöpäkääryleistä joskus nauttia, mutta kuitenkin niin ette päädy tupakoimaan säännöllisesti. Olen kehitellyt jonkinlaisia toimintatapojakin pyrkiäkseni varmistamaan tämän. Koska en halua tupakoinnistani rutiininomaista, olen pakottanut itseni pitämään sikaria aina vasemmassa kädessä vaikka olen oikeakätinen. Tällöin toiminnan on oltava tietoista ja mietittyä, sillä sitä vasemman käden käyttäminen enemmän edellyttää. En tiedä onko tämä minua auttanut, mutta ainakin toistaiseksi olen pysynyt tavoitteessani. En siis ole päätynyt polttamaan säännöllisesti tai jonkinlaisen pakon edessä, välttääkseni esimerkiksi nikotiinin puutoksesta johtuvaa huonovointisuutta tai selvitäkseni jostain askareesta sen voimin.

Jos puhutaan sikareista varsinaisena kulinaristisena kokemuksena (eikä niinkään pyrkimyksenä päästä sopivaan nikotiinipöhnään), pääsin siihen kunnolla jyvälle vasta muutettuani Espanjaan vuonna 2013. Espanjan valtion subventoinnin ansiosta kuubalaiset sikarit ovat Espanjassa edullisia ja kaikissa Tabacos-kaupoissa on samat vakiohinnat. Valikoimat kuitenkin vaihtelevat suuresti ja tästä olen itse oppinut tykkäämään. Oman sikariharrastukseni tärkeäksi elementiksi on muodostunut juuri sattumanvaraisuus. Parhaat sikarilöydötkin ovat tapahtuneet niin, että olen vain kysynyt jotain hyvin epämääräisesti ja myyjä on sitten tarjonnut jotain pyytöäni vastaavaa siitä valikoimasta mikä ko. putiikissa on. Esimerkiksi näin tutustuin Pontevedrassa arvostetun kuubalaisen Hoyo de Monterrey merkin pikkusikareihin Le Hoyo du Maire. Kysyin tietystä Tabacos-liikkeestä jotain pikkusikareita ja he tarjosivat noita. Ne olivat mainioita ja joskus halusin ostaa niitä lisää. Mutta en koskaan löytänyt niitä mistään muusta tupakkakaupasta. Kerran A Coruñan kaupungissa kysyin niitä, mutta myyjä luuli minun tarkoittavan varsinaisia Hoyo de Monterrey-sikareita. Hän kantoi eteeni puulaatikon ja esitteli sen sisältämiä Hoyo de Monterrey-sikareita. Päätin ostaa niistä yhden jonka poltin lopulta syntymäpäivänäni. Se oli mainio ostos, minkä viehätystä lisäsi juuri sen löytämiseen liittynyt sattumanvaraisuus. Tietenkään aina ei tule vastaan täysosumia. Niistäkin keroista silti oppii mikä kannattaa jatkossa jättää väliin.

Polttamisesta saadun nautinnon lisäksi minua sikarissa viehättää niiden jonkinlainen alkukantaisuus. Ne vievät ajatukset aikaan jolloin ei vielä ollut kaikenlaisia nykyisiä teknisiä laitteita, ei Internetiä, älypuhelimia eikä tietokoneita. Sikarin polttamiseen liittyvä etiketti ei minua muuten hirveästi kiinnosta, mutta itsellenikin on tärkeää ettei polttaessa ole kiire. Teknisiin laitteisiin liittyy taas usein juuri nopea elämänrytmi ja ikävänlaatuinen hötkyily. Vaikka en muuten elä erityisen epäterveellisesti, minusta on viehättävää kävellä vaikkapa puistossa sikaria poltellen ja katsoen kuinka ihmiset suorittavat terveyttä. Joskus nuo juoksevat ihmiset muistuttavat jonkinlaisia kyberneettisiä olentoja jotka ovat vähitellen muuttumassa koneiksi. He ovat kytkeneet itse itseensä laitteita joilla he mittaavat askelia, sykettä tai jotakin muuta. Kuolemaa he eivät kuitenkaan pääse pakoon vaikka kuinka juoksisivat. Minulle sikariharrastus on joltain osin myös sen hyväksymistä. En tiedä sykettäni, enkä askelmääriäni, enkä välitäkään tietää. Tiedän olevan elossa juuri nyt ja toistaiseksi se riittää.

Tagit: sikarit
0 Comments | Aiheesta emälä kirjoitti Ossi Ojutkangas

Oodi Astro TV:lle – osa I

cccc 13. tammikuuta 2015 13.47.49 Europe/Paris


Sandro ja esoteerisuusVeijo Hietalaa on kuulemma kiinnostunut saippuasarjat ja tosi-tv. Tämä on toki ymmärrettävää huomioiden hänen ammattinsakin, Hietala kun on Turun yliopiston mediatutkimuksen lehtori. Joistain verkosta lukemistani jutuista jäi kuitenkin sellainen käsitys, että Hietala tykkää katsella noita myös "huvikseen", ihan ammatillisesta kiinnostuksesta irrallaan. Itse en voi sietää etenkään tosi-tv-ohjelmia ja saippusarjatkin ovat mielestäni äärimmäisen tylsiä. Miten kukaan viitsii katsella tuollaista huvikseen? Hetken tätä mietittyäni tajusin, että joku voisi ajatella täysin samoin minun kiinnostuksestani Astro TV:hen. Miksi kukaan katsoisi huvikseen espanjankielistä suoraa lähetystä, jossa joku huuhaatyyppi juttelee hyväuskoisille puhelinsoittajille?

Lue lisää...
0 Comments | Aiheesta televisio emälä esoteerisuus diskordianismi kirjoitti Ossi Ojutkangas

Häätö ja kultainen omena

cccc 26. elokuuta 2014 14.38.08 Europe/Paris

Maaliskuussa 2014 minä, vaimoni ja Simpel-koira muutimme mukavaan kämppään. Pontevedran keskustassa seitsemännessä kerroksessa (suomalaisittain kahdeksas, Espanjassa katutaso on numero nolla) ei asunut muita asukkaita ja koirakin oli sallittu. Mikä ei ole mikään itsestäänselvyys: täälläkään suurimpaan osaan vuokra-asunnoista ei ole koirilla mitään asiaa. Asunto oli melko pieni, mutta kaikesta huolimatta viehättävä. Viihdyimme hyvin kunnes alapuolellamme asuvat naapurimme alkoivat valittamaan koiramme ”hajusta”. Siis asukkaat, jotka asuivat kerrosta alempana. Valitusten ”haju” täytyi olla todella voimakas, jotta sen olisi voinut aistia kerrosta alempana tai sitten naapureillamme oli yliluonnollisen tarkka hajuaisti.

Lue lisää...
0 Comments | Aiheesta taide emälä kirjoitti Ossi Ojutkangas

Zen-magiaa!

cccc 12. huhtikuuta 2014 21.05.35 Europe/Paris

Videoblogi on edennyt neljänteen osaan.

(YouTube-video löytyy upotettuna blogikirjoituksesta)

Lue lisää...
Tagit: zen fun
0 Comments | Aiheesta Elokuvat emälä kirjoitti Ossi Ojutkangas

vBlog 00003

cccc 4. huhtikuuta 2014 15.58.00 Europe/Paris

Videoblogi jatkuu pienen tauon jälkeen. Olen ottanut tavoitteeksi tehdä ainakin 100 spontaania, nopealla aikataululla toteutettua videota joita blogimaisesti julkaisen. Sataan on tietysti vielä matkaa, mutta kuten kiinalaiset sanovat, pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella. Tässä kolmannessa askeleessa on kuvattuna eilinen, 3.4.2013 tallennettu spontaani keskustelu. Aiheena on eläinoikeudet ja ennen kaikkea niitä ajavan Animalian linjanmuutos.

Lue lisää...
Tagit: vBlog
0 Comments | Aiheesta videokuvaus emälä kirjoitti Ossi Ojutkangas

vBlog 00002

cccc 17. maaliskuuta 2014 15.58.00 Europe/Paris

Kuten vähän reilu viikko sitten kerroin, aloitin videoblogin. Teen siis välillä spontaaneja n. 5 minuutin videoita joissa kommentoin sen hetken tapahtumia tai mitä hyvänsä tuona hetkenä mieleen juolahtaakaan. Nyt muuttokiireiden hellitettyä pääsin pyöräyttämään toisen videoblogaisun, joka on nähtävillä yllä. Toisin kuin ensimmäinen (alla), se on kuvattu videokameralla. Väline ei kuitenkaan ole tärkeässä roolissa kun näitä blogivideoita teen. Joskus teen kameralla, joskus läppärillä ja joskus ehkä jollain ihan muulla. Ihan sen mukaan mikä on mahdollista, mikä huvittaa ja mahdollisesti eturauhasta kutittaa.

Lue lisää...
Tagit: Espanja vBlog
0 Comments | Aiheesta videokuvaus emälä kirjoitti Ossi Ojutkangas

Asumisesta Espanjassa

cccc 7. maaliskuuta 2014 21.10.24 Europe/Paris

Kaksinkertaisten ikkunoiden puuttuminen oli pientä siihen rakoon verrattuna joka piti paikata jeesusteipillä jottei talvella jäätyisi.Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun asun Espanjassa, Galician autonomisessa maakunnassa. Olin täällä opiskelijavaihdossa vuosina 2006-2007. Se oli tietysti hyvin erilaista aikaa. Olin itsekin nuorempi ja Erasmus-opiskelijoilta ei ylipäätään odoteta paljon mitään. Riittää kun osaa sanoa ”una cerveza, por favor” ja lässyttää englantia muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Oma tavoitteeni kuitenkin oli opetella paikallista kieltä edes vähän kunnianhimoisemmin. Opintojenkaan suhteen Erasmus-opiskelijoilta odotetaan hyvin vähän, joten pakotin itseni edes omaksumaan kieltä. Tämän myötä oli mahdollista myös tutustua paremmin paikallisiin. Vain hyvin harva osaa Espanjassa englantia ja puhumalla vain sitä sulkee käytännössä n. 80% ihmisistä ulos omasta tuttavapiiristään.

Lue lisää...
Tagit: Espanja vBlog
0 Comments | Aiheesta emälä kirjoitti Ossi Ojutkangas

7 Nimike(ttä)

/ sivu
Kuvaris Inc. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 3.0