Veijo Hietalaa on kuulemma kiinnostunut saippuasarjat ja tosi-tv. Tämä on toki ymmärrettävää huomioiden hänen ammattinsakin, Hietala kun on Turun yliopiston mediatutkimuksen lehtori. Joistain verkosta lukemistani jutuista jäi kuitenkin sellainen käsitys, että Hietala tykkää katsella noita myös "huvikseen", ihan ammatillisesta kiinnostuksesta irrallaan. Itse en voi sietää etenkään tosi-tv-ohjelmia ja saippusarjatkin ovat mielestäni äärimmäisen tylsiä. Miten kukaan viitsii katsella tuollaista huvikseen? Hetken tätä mietittyäni tajusin, että joku voisi ajatella täysin samoin minun kiinnostuksestani Astro TV:hen. Miksi kukaan katsoisi huvikseen espanjankielistä suoraa lähetystä, jossa joku huuhaatyyppi juttelee hyväuskoisille puhelinsoittajille?

Erilaisten sattumusten kautta mitä erikoisimpiin paikkoihin joutuvat tavarat voivat sisältää mukavia jännitteitä. Parhaimmillaan sattumanvaraisuuden tyrskyt ovat kieputelleet tavaroita niin movasti, että niihin on lataunut hyvinkin kutkuttava annos energiaa. Jos ihminen on riittävän herkistynyt ja esimerkiksi eturauhanen on viritetty oikealle taajuudelle, voi tuota energiaa imeä itseensä. Fun!

Suomessa olen katsonut viime vuosina hyvin vähän televisiota. Siihen ei yleensä ole ollut aikaa ja harvat kiinnostavat ohjelmat on voinut katsoa Yle-areenasta. Täällä Espanjassa televisiota tulee katsottua lähinnä vain kielen oppimisen vuoksi. Samalla on ollut hauskaa pohtia, millaisia ohjelmaformaatteja täällä on ja miten televisio-ohjelmat ylipäätään täällä poikkeavat Suomesta. Eroja tietysti on, mutta toisaalta ei. Umpipaskaa tositeeveetä tulee täälläkin turhan monelta kanavalta. Täällä amerikkalaiset tositeeveeohjelmat tuntuvat tosin vieläkin etäisemmiltä siksi, että ne on dubattu. Kuten AIVAN KAIKKI muutkin ohjelmat. Kielen oppimisen kannalta tämä on tietysti hyvä asia. Mutta ulkomaisten elokuvien ja tv-sarjojen katsominen on täällä erittäin vaivaannuttavaa. Ne tuntuvat lastenohjelmilta. Vaikka elokuva olisi kuinka jännittävä, tunnelma latistuu kun amerikkalaiset näyttelijät puhuvat (muka) espanjaa. Eikä auta, vaikka dubbaus olisi kuinka hyvin tehty.

Vuonna 2008 YLE näytti John Watersin kulttielokuvaksi muodostuneen elokuvan Pink Flamingos (1972). Muistan kuinka elokuvasta kirjoitettiin pieniä juttuja, korostaen erityisesti sen kohtausta jossa päähenkilö Divine syö juuri koiran takapäästä pusertunutta "sitä itseään". Niin, onhan se toki tunnettu kohtaus, mutta ei Pink Flamingosia olisi pakko kiteyttää vain siihen. Jos näin kuitenkin päätetään tehdä, herää kysymys miksi Suomen julkisrahoitteinen televisio haluaa päätti esittää juuri tämän roskaelokuvan? Miksi juuri Pink Flamingos? YLE:n virallista näkemystä en tiedä, mutta yritän vastata tähän kysymykseen itse parhaani mukaan.