Hitaasti, mutta epävarmasti etenevä videoblogini seitsemäs osa paukahti verkkoon viime lauantaina. Tällä kertaa kyseessä on lyhyt tunnelmapätkä parvekkeelta lauantai-aamulta 13.9.2014 Monteporreirossa, Pontevedrassa, Galician autonomisessa maakunnassa Espanjassa. Pääosassa zen-mestari Simpel, joka osaa suhtautua elämään oikealla asenteella.

Aikaperspektiivi (en keksi tähän hätään parempaakaan termiä) erottaa video -ja elokuvateoksen valokuvasta. Valokuvan katselulla ei ole ennalta määriteltyä alkua ja loppua, mutta videolla ja elokuvalla on. Tämän vuoksi videolla on yhteistä myös musiikin ja äänen kanssa - niilläkin kun on vastaavalla tavalla alku ja loppu. Tämän merkitys voi helposti unohtua jos ajattelee videokuvausta visuaalista puolta korostaen. Stock footage-tyyppisiä videoklippejä tarjoavien sivustojen materiaalista iso osa on usein kuvattu järjestelmäkameralla, joiden äänen tallennuksessa on paljon toivomisen varaa. Monien klippien tapauksessa se ei kuitenkaan haittaa. Onhan niinkin, että monissa ammattituotannoissa kuvaushetkellä tallennettua ääniraitaa ei käytetä ollenkaan. Mitä isompi tuotanto ja budjetti, sitä todennäköisemmin joukko ammattilaisia rakentaa äänimaailman jälkikäteen.

Videoblogi jatkuu pienen tauon jälkeen. Olen ottanut tavoitteeksi tehdä ainakin 100 spontaania, nopealla aikataululla toteutettua videota joita blogimaisesti julkaisen. Sataan on tietysti vielä matkaa, mutta kuten kiinalaiset sanovat, pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella. Tässä kolmannessa askeleessa on kuvattuna eilinen, 3.4.2013 tallennettu spontaani keskustelu. Aiheena on eläinoikeudet ja ennen kaikkea niitä ajavan Animalian linjanmuutos.

Kuten vähän reilu viikko sitten kerroin, aloitin videoblogin. Teen siis välillä spontaaneja n. 5 minuutin videoita joissa kommentoin sen hetken tapahtumia tai mitä hyvänsä tuona hetkenä mieleen juolahtaakaan. Nyt muuttokiireiden hellitettyä pääsin pyöräyttämään toisen videoblogaisun, joka on nähtävillä yllä. Toisin kuin ensimmäinen (alla), se on kuvattu videokameralla. Väline ei kuitenkaan ole tärkeässä roolissa kun näitä blogivideoita teen. Joskus teen kameralla, joskus läppärillä ja joskus ehkä jollain ihan muulla. Ihan sen mukaan mikä on mahdollista, mikä huvittaa ja mahdollisesti eturauhasta kutittaa.

Kirjoitin tällä viikolla englanniksi ”talentista” nimeltä Chris Bores. Vaikka kyseessä onkin yhtä hauska heppu kuin Ed Wood, en viitsi kirjoittaa hänestä suomeksi. Sen sijaan jatkan suomeksi siitä mihin kyseisen kirjoituksen lopussa päädyn. Bores on hyvä esimerkki YouTubessa katsojia keräävästä videotuottajasta joka kyllä osaa teknisen puolen, mutta eipä juuri muuta. Mielestäni tämä on laajempi ajan henki: keskittyminen teknisiin ominaisuuksiin ja välineen palvontaan. Erityisen hyvin tämä näkyy valokuvauksesta ja videokuvauksesta kiinnostuneiden keskuudessa.