Julkaisin tällä viikolla Facebookissa varsin poikkeuksellisesti Game of Thrones tv-sarjaa koskevan pitkän postauksen. Päätin lopulta kirjoittaa myös tänne blogiini samasta aiheesta vähän pidemmän pohdinnan. Käytännössä tämä on jonkinlainen muistokirjoituksen ja "ranttauksen" sekasikiö. Mutta ennen kuin menen itse asiaan, ensin pakollinen spoilerivaroitus

VAROITUS! Tämä kirjoitus sisältää juonipaljastuksia televisiosarjasta Game of Thrones. Älä lue tätä kirjoitusta jos et ole seurannut Game of Thrones -televisiosarjaa 7. kauden 6. jaksoon (Beyond the Wall) saakka. Sinua on varoitettu. Etenet omalla vastuullasi.

Siitä on yli 15 vuotta kun kirjoitin ylioppilaaksi. Äidinkielen esseekokeessa päätin valita muistokirjoituksen, sillä päässäni pyöri vielä Babylon 5 -tv-sarjan päätösjakso. Se oli ensimmäinen tv-sarja jonka kaikki kaudet katsoin alusta loppuun. Kasvoin käytännössä aikuiseksi Babylon 5:n parissa ja ehkä siksikin sen päähenkiöiden kokemat kehityskaaret tekivät paikoin suuren vaikutuksen. En ollut tuolloin kovin tietoinen siitä miten poikkeuksellinen sarja tässä suhteessa se oli ihan koko televisio-ohjelmien historiassa. Babylon 5 oli ensimmäisiä tv-sarjoja jossa oli useiden tuotantokausien ylitse ulottuva juonikaari joka oli peräisin yhden käsikirjoittajan, J. Michael Straczynskin kynästä. Hän tiesi jo ensimmäisellä kaudella miten sarja päättyy ja se oli erittäin poikkeuksellista. Babylon 5:n maailma tapahtumineen ja historioineen oli myös harvinaisen yhtenäinen, ehjä kokonaisuus. Sekin johtui varmasti paljolti siitä, ettei sarja ollut pallo jota heitellään ihmiseltä toiselle vaan Straczynski oli sopan ainoa kokki. Tietysti jos tarkkoja ollaan, hän sai varmasti tukea ja neuvoja silloiselta puolisoltaan Kathryn M. Drennannilta joka myös käsikirjoitti yhden jakson. Straczynskin saama taiteellinen vapaus sarjan parissa oli myös pöljän tuuria: sarjaa esittäneellä TNT-kanavalla sattui olemaan silloin Straczynskin projektille harvinaisen myötämielinen johto joka antoi hänelle vapaat kädet. Pian sarjan päätyttyä tuuli kääntyi. Babylon 5:n jatkoksi suunniteltu spin off-sarja Crusade jäi kesken ensimmäisen kauden kun TNT yritti jatkuvasti muuttaa sarjaa pökkelöksi action-viihteeksi ja lopulta Straczynski sai kädenväännöstä tarpeekseen.

Babylon 5:n parhaita puolia olivat loistavasti kirjoitetut hahmot joiden näytelijät olivat myös loistavia. Kuten esimerkiksi Londo Mollari (Peter Jurasik), Vir (Stephen Furst) ja G'Kar (Andreas Katsulas).

Vaikka muistelen usein Babylon 5:tä haikein mielin, silläkin oli omat puutteensa. Harvassa ovat tv-sarjat jossa ei olisi yhtään huonoa tai tavallista tylsempää jaksoa. Jotkin 1. kauden jaksoista olivat todella huonoja, mutta ne oli valmis antamaan anteeksi kun sarja kuitenkin parani koko ajan. Viimeisestä kautta harva pitää parhaana, mutta toisaalta se ei myöskään ollut floppikaan, vaan huonoin on varmaankin juuri ensimmäinen. Se oli vielä jonkinlaista kuivaharjoittelua ennen kuin kaikki sarjan tekijät löysivät oikean tekemisen meiningin. Myös avaruudessa käytyjä taisteluja varten tarvittavat CGI-tehosteet kehittyivät sarjan edetessä. Ne eivät olleet yhtä hienoja kuin pienoismalleilla toteutetut Star Trek -sarjan tehosteet, mutta uusimpien  tietokonetehosteiden avulla sarjan tehosteet oli ylipäätään mahdollista luoda. Pienoismalleilla tehtyihin tehosteisiin ei olisi yksinkertaisesti ollut varaa. Babylon 5:n rajoittunut budjetti näkyi muussakin, kuten vaatimattomissa joukkokohtauksissa. Tämä on ehkä nykypäivän katsojia eniten häiritsevä seikka, etenkin jos sarja ei ole tuttu 90-luvulta tai 2000-luvun alusta. Nykyisin katsojat ovat tottuneet odottamaan aikamoista spektaakkelia, tehostetykitystä ja showta myös televisiosarjoilta vaikka niiden budjetit ovat edelleen vain murto-osia elokuviin verrattuna.

Erityisesti Game of Thrones on nostanut televisiosarjojen riman todella korkealle. Muistan hyvin kuinka vuonna 2012 toisen kauden 9. jakso Blackwater esitteli näyttävän yöllä käydyn taistelun ja kriitikot ylistivät sitä huikeana saavutuksena tv-sarjojen historiassa. Nyt vuonna 2017 kyseinen taistelu voi tuntua vaatimattomalta, sillä sen jälkeen Game of Thrones on esitellyt toinen toistaan suurempia ja näyttävämpiä spektaakkeleita. Tämä johtuu tietysti paljon siitä, että kirjoittaessaan Tulen ja jään laulu -kirjasarjaa George R.R. Martin ei ole miettinyt sitä kuinka kaikki toteutettaisiin televisiossa. Televisioitu versio tietysti ottaa paljon vapauksia kirjoista, mutta keskeisimmät taistelut on aika vaikea sivuuttaa. Paljon helpompaa on karsia hahmojen määrää. Karsinnasta huolimatta myös tv-sarjan hahmogalleria on todella laaja. Ensimmäisinä kausina sarja on ollut monelle katsojalle varmasti aika vaikeaakin seurattavaa siksi, että hahmoja on niin paljon ja tapahtumat sijoittuvat niin moniin eri paikkoihin. Tämä saattaa olla koko sarjan suurimpia ansioita televisiosarjojen ja populaarikulttuurin historiassa. Game of Thrones on ikään kuin kasvattanut suuren määrän katsojia sietämään suuria, monimutkaisia juonikuvioita. Tästä syystä se on tuonut välillä mieleen Babylon 5:n. Sarjat ovat toki tyystin erilaisia, mutta molemmat edellyttävät katsojalta kärsivällisyyttä. Maailmalle ja sen eri juonille on annettava aikaa päästäkseen niihin mukaan. Pidän mahdollisena, ettei HBO-kanavan toinen suuri satsaus Westworld olisi saanut yhtä hyvää vastaanottoa yleisöltä jos sen kärsivällisyyttä ei olisi koeteltu aikaisemminkin. Westworld on toki vaikeaselkoinen vähän eri syistä ja eri tavalla, mutta yhtä lailla senkin katseleminen edellyttää katsojalta kärsivällisyyttä. Game of Thrones on ollut tässä tienraivaaja.

Game of Thrones on nostanut tv-sarjoilta odotettua niin paljon, että se on alkanut itsekin olla vaikeuksissa paljon rahaa vaativien kohtausten edessä. Mitä ilmeisemmin juuri siksi 7. kausi sisältää vain seitsemän jaksoa, kun aikaisemmin kaudessa oli 10 jaksoa. Kahdeksas eli viimeinen kausi tulee olemaan vain kuusi jaksoa pitkä. Kun kuulin entistä lyhyemmistä kausista ensi kertaa olin harmissani varmaan samasta syystä kuin moni muukin sarjaa kiinnostuneena seuraava: nähtävää tulee entistä vähemmän. En kuitenkaan ajatellut, että jaksojen vähäisempi määrä johtaisi suoraan sarjan huonontumiseen. Periaatteessa voisi käydä jopa päinvastoin: pääjuonen kannalta epäolennaisemmat sivujuonet väistyvät ja kerronta sujuvoituu. Kuinka optimistinen olinkaan! Sivujuonet ovat todellakin karsiutuneet seitsemännen kauden aikana ja pääjuoni on todellakin saanut vauhtia alleen. Ikävä kyllä, kaiken muun kustannuksella.

Sarjan hahmot ovat vähitellen alkaneet muuttua pelinappuloiksi joiden toimintaa on vaikea nähdä irrallaan käsikirjoittajien mahdollisista suunnitelmista. Tämä tuskin on tarkoituksellista ja juuri siksi se häiritsee. Kun Westworld on ehkä jossain määrin ajankuvaa ottaen kantaa nykyajan yhteiskuntaan, Game of Thronesin on tarkoitus olla eeppinen satu. Sellaisessa metatason jutut toimivat aika huonosti. Tästä syystä en naurahtanut kun Davos tokaisi Gendrylle soutamisesta. Näin suora viittaus netissä pyörineeseen meemiin tuskin olisi ärsyttänyt ellei sarja olisi muuttunut muutenkin melkoiseksi fan service -tykitykseksi. Tekijät tuntuvat ottavan sarjan saavuttaman suosion annettuna ja fanien odotetaan nielevän lähes millaista kökköä tahansa. Mikä ehkä vielä surullisempaa, monet näistä asioista olisi mielestäni ollut helposti vältettävissä. Tässä joitain asioita jotka olisi voitu tehdä jaksossa Beyond the Wall toisin:

1)Koko reissu muurin tuolle puolen taitaa olla käsikirjoittajille vain keino antaa Yön kuninkaalle lohikäärme. Olisiko tämän voinut toteuttaa hitusen uskottavammin? Kun ottaa huomioon millainen Cerseistä on tullut, kuka oikeasti uskoo että hänet voi vakuuttaa yhtään mistään? Hänen eteensä voi heittää vaikka kasoittain epäkuolleita ja hän voi silti todeta ”who cares”, keskittyen taas olennaiseen eli vihollisiensa kiduttamiseen ja tappamiseen. Tämä idea hänen vakuuttamisesta tekee idiootin sen esittäjästä Tyrionista sekä tietysti kaikista jotka häntä uskovat. Mielestäni lohikäärmeen olisi voinut saada muurin toiselle puolelle jollain muullakin, vähemmän epäuskottavalla tavalla. Esimerkiksi Bran olisi voinut vakuuttaa Jonin siitä, että hänen täytyy estää siellä jotain tapahtumasta. Ja tietysti tuo jonin ja kumppaneiden meno olisikin ollut se joka aiheuttaa tuon tapahtuman eikä päinvastoin. Yhtä kaikki, jos Yön kuninkaan tulee saada lohikäärme, sen ei olisi pakko tapahtua kuin jossain halvassa fantasiaseikkailussa.

2)Jo aiemmissa jaksoissa moni on pannut merkille ”teleporttaamisen”, eli sen kuinka tyypit matkaavat pitkiä matkoja nopeasti kun ennen samaan matkaan kului helposti koko kausi. Aiemmissa jaksoissa tämän pystyi vielä melko helposti antamaan anteeksi, sillä se ei ollut vielä aivan tolkuttoman räikeää. Ei ollut selvää paljonko aikaa kului eri kohtausten välillä. Beyond the Wall ajaa tässä metsään, sillä siinä on hyvinkin selvää etteivät tyypit voi seistä saarroksissa päiväkausia hyisessä säässä. Annetaan ymmärtää, että sankarit viettävät siinä vain yhden ainoan yön. Tuossa ajassa Gendry juoksee viemään sanan, korppi lähtee viemään viestiä kauas toiselle puolelle manteretta, saapuu Danyn luo ja hän ehtii vielä saapua muurin taakse! Kaiken tämän olisi voinut välttää helposti. Sarjan mytologia olisi antanut useampiakin mahdollisuuksia. Esimerkiksi Bran olisi voinut käyttää voimiaan niin, että tieto Jonin hädästä välittyy Daenyrykselle. Viestin välittäjä olisi voinut olla myös Melisandre tai Kinvara, joka olisi nähnyt tulessa näyn ja kertonut tästä Danylle. Tai vaikkapa niin, että Danylla olisi itsellään ollut edellisen jakson lopussa ”I have a bad feeling about this” -tunnelma Jonin lähdettyä. Ehkä hänen ja Tyrionin pulinat olisi voinut jättää myöhemmäksi tai näyttää aikaisemmin ja 6. jaksossa Dany olisi nähty ensi kertaa vasta muurin tuolla puolen lohikäärmeineen. Hän olisi itse lähtenyt matkaan hyvissä ajoin ja ehkä Dany olisi törmännyt Gendryyn joka olisi opastanut hänet oikeaan suuntaan. Vaan ei! Oli pakko tehdä tämä typerääkin typerämmällä tavalla.

3)Ehkä talvesta ja kylmyydestä edes jotain ymmärtäviä suomalaisia ärsyttää monia muita kansoja enemmän tämä ajatus sankareista päiväkausia jääkylmässä vailla lepoa ja ravintoa. Vähintään puolet porukasta olisi saanut jäätyä kuin Thoros of Myr. Tämän olisi ehkä voinut niellä juuri ja juuri, ehkä vaikka ajatellen kuinka karskeja kovureita nämä tyypit ovat. Mutta tässäkin sarjan tekijät menevät aivan liian pitkälle pudottamalla Jonin veteen. Fantasiasarjan kohdalla on toki ehkä outoa puhua realismista, mutta tässä sitä olisi saanut olla roimasti enemmän: jos joku putoaa veteen hän on mennyttä kalua. Sieltä EI kiivetä ylös, taistella ja vieläpä kuljeta pitkä matka hevosen selässä. Hävytöntä katsojan aliarviointia. Eikä Jonin putoaminen veteen ole kerronnan kannalta mitenkään tarpeen! Benjenin paluu oltaisiin voitu toteuttaa ilman sitäkin. Joskin senkään pudottaminen pois kokonaan olisi ollut parempi ratkaisu.

4)Kuten moni muukin on todennut, taistelussa epäkuolleita vastaan ei ollut vaaran tunnetta laisinkaan. Thoros de Myr heitti veivinsä aikaisemman karhumittelön vuoksi ja loput olivatkin sitten red shirt -tyyppejä joita syötettiin vähän kuin uhrilahjoina epäkuolleille jotta vaaran voisi sanoa edes nimellisesti olevan läsnä. Tämä olisi toiminut paremmin jos noita geneerisiä punapaitoja olisi edes ajettu vähän enemmän sisään, mutta sitäkään ei juuri tehty. Yhtä kaikki, kuoleman olisi pitänyt korjata enemmän satoa jotta sankarien tilanne olisi tuntunut epätoivoiselta. Thorosin of Myrin läsnäolon vuoksi itse asiassa odotin, että porukkaa kuolisi siellä täällä, mutta juoppopappi nostaisi heitä takaisin kuolleista taistelemaan. Kun Thoros heitti veivinsä ajattelin, että olisi hienoa jos tulessakin näkyjä nähnyt Hurtta olisi Bericin neuvojen mukaisesti tehnyt saman. Tämä olisi voinut olla jonkinlaista epätoivoista loitsukisaa Yön kuningasta vastaan, sillä  henkiin nousseesta kaverista ei voisi heti tietää onko tämä muuttunut epäkuolleeksi vai saako pappi heidät takaisin elävien kirjoihin. Joku sankareista olisi voinut jäädä vaikka Benjenin tavoin ”välitilaan” oltuaan ensin jonkin aikaa epäkuollut.

Loivennan kiukkuani hetken muistelemalla 7. kauden viimeistä jaksoa josta pidin kovasti. Se oli neljäs jakso The Spoils of War. Siinä näimme huikean taistelukohtauksen jossa Lannisterit ja Tarlyt joutuivat armotta Dothrakien ja Drogon-lohikäärmeellä lentävän Daenyryksen teurastamiksi. Kohtaus oli upeasti ohjattu, kuvattu ja leikattu. Lopuksi Jaime päätti uhkarohkeasti syöksyä ratsullaan kohti Daenyrystä tarkoituksenaan tappaa hänet. Drogon oli vähällä polttaa Jaimen tuhkaksi, mutta sivusta syöksynyt Bronn tuuppasi tämän veteen. Jakson loppu sai minut kuitenkin kuvittelemaan, että Jaime kuitenkin kuoli. Verkossa moni katsoja uskoi hänen säilyvän hengissä, mutta itse pidin Jaimen kuolemaa melko varmana. Raskas haarniska yllään hän vajosi veteen. Sitä ei ole helppoa riisua yksikätisenä. Musiikki myös taukosi samaan tapaan kuin aiemmin muiden hahmojen kuollessa, aivan kuin se olisi ollut ”hiljainen hetki” Jaimen menehtymisen kunniaksi. Moni ajatteli, ettei Jaime olisi päätynyt veteen jos hänen oli tarkoitus kuolla tässä kohtaa. Itse ajattelin, että vedessä kuolemasta saatiin näyttävämpi. Lisäksi Jaimen kuolema hukkuen olisi ollut Bronnille varmasti aika kova pala, mistä olisi voinut repiä draamaa monellakin eri tavoin.

Veikkasin kuitenkin väärin: seuraavassa jaksossa Eastwatch Bronn kiskoo Jaimen vedestä turvallisen matkan päässä. Tässä kohtaa ymmärsin, että Game of Thrones on lopullisesti luopunut ”no one is safe”-periaatteestaan. Jännitystä on ryhdytty rakentamaan köykäisesti ”vähältä piti”-tilanteilla joita sarja on tähän asti pyrkinyt yleensä välttämään. Koko Game of Thronesin maailma perustuu siihen, että se on aidosti vaarallinen paikka – myös ilman mitään lohikäärmeitä tai taikuutta. Nyt Jaime pelastui näin helposti, mikä työntää sarjaa kohti lastenohjelmia. Niissähän ei yleensä pelätä suosikkiensa kuolevan milloin tahansa. Game of Thrones on shakkipeli jossa tiettyjä nappeja ei syödä pelistä pois vaikka kaikki näkevät kuinka helppoa se olisi. Tämän lisäksi nappulat eivät edes liiku enää laudalla normaaliin tapaan. Pikemminkin shakkilautaa siirretään paikallaan huojuvien pelinappuloiden alla. Katsoessani Beyond the Wall -jaksoa huomasin, etten enää välitä mitä sen ihmishahmoille tapahtuu. Ainoa minua edes vähän järkyttänyt asia jaksossa oli lohikäärme Viserionin kohtalo. Kun se syöksyi alas taivaalta Yön kuninkaan heittämän keihään osumasta, se oli aidosti järkyttävää koska Viserionin karusta kohtalosta saattoi olla aivan varma. Sitä ei mikään deus ex machina palauta Danylle. Tai no, enpä kyllä ole siitäkään enää varma. Myös Guardianin kriitikko Luke Holland muotoili ongelman hyvin: on hämmentävää kuinka lohikäärmeitä ja magiaa sisältävässä sarjassa juuri ihmishahmot alkavat tuntua keinotekoisilta.

Babylon 5 oli sarja jonka puitteet olivat vaatimattomat, tehosteet onnettomat nykymittapuulla tarkasteltuna, mutta sen käsikirjoitus oli pääsääntöisesti täyttä rautaa. Nyt maailman suosituin televisiosarja näyttää huikealta ja sen tehosteista vastaavat ihmiset ansaitsevat kaiken arvostuksen, samaan aikaan kun käsikirjoittajat pitäisi ripustaa alastomina häpeäpaaluun. Budjetistaan huolimatta Babylon 5:n maailma pysyi aina yhdenmukaisena eikä muuttunut rajusti kesken matkan. Myös Marvelin sarjakuviin perustuvat tv-sarjat ja elokuvat ovat melkoista lastenohjelmaa, mutta niidenkin sisäinen logiikka pysyy parhaimmillaan varsin koherenttina alusta loppuun. Game of Thrones ei pysynyt. Se hylkäsi kuuden kauden ajan rakennetun paskanhajuisen, mutta ah niin kunnianhimoisen maailman. Sen inhorealismi, koruttomuus ja lakonisuus muistutti paikoin jopa pohjoismaisia elokuvia. Kaikki tuo vedettiin viemäristä alas seitsemännellä kaudella. Sen toiseksi viimeisessä jaksossa Game of Thrones kuoli. Eikä sitä saa enää eloon sen enempää Valon herraa palvova pappi kuin Yön kuningaskaan. Voin toki katsella mitä tulevat jaksot tuovat tullessaan – voihan sitä mätänevää ruumistakin jäädä katselemaan. Eikä se siitä enää komeammaksi muutu, sillä käsikirjoittajatkin ovat lakanneet välittämästä. Anything goes.

Game of Thrones, you were a long and bloody tale. To be honest, I enjoyed most of it. Most men would rather deny a hard truth than face it. The truth is you look appalling after such mutilation. You deserved better, much better. Rest in peace, Game of Thrones.