Maaliskuussa 2014 minä, vaimoni ja Simpel-koira muutimme mukavaan kämppään. Pontevedran keskustassa seitsemännessä kerroksessa (suomalaisittain kahdeksas, Espanjassa katutaso on numero nolla) ei asunut muita asukkaita ja koirakin oli sallittu. Mikä ei ole mikään itsestäänselvyys: täälläkään suurimpaan osaan vuokra-asunnoista ei ole koirilla mitään asiaa. Asunto oli melko pieni, mutta kaikesta huolimatta viehättävä. Viihdyimme hyvin kunnes alapuolellamme asuvat naapurimme alkoivat valittamaan koiramme ”hajusta”. Siis asukkaat, jotka asuivat kerrosta alempana. Valitusten ”haju” täytyi olla todella voimakas, jotta sen olisi voinut aistia kerrosta alempana tai sitten naapureillamme oli yliluonnollisen tarkka hajuaisti.
5.8.2014 naapurimme valitukset johtivat meidän välittömään häätöön. Ei minkäänlaisia varoituksia: asuntomme omistaja vain ilmoitti tylysti, että meidän on muutettava pois. Saimme ilmoituksen vuokravälitysfirmalta joka asuntomme alunperin esitteli maaliskuussa; varsinaista asunnon omistajaa emme koskaan tavanneet. Vuokravälitysfirman pääosin ystävällinen ja auttamishaluinen työntekijä David vain ilmoitti vuokranantajan puolesta, että meidän on lähdettävä naapurien valitusten takia. Minkäänlaista selvitystä ”hajusta” ei tehty. Kukaan ei tutkinut mistä ”haju” tulee tai onko sitä ylipäätään edes olemassa. Tästä syystä olimme järkyttyneitä. Emme voineet koskaan kuvitellakaan, että naapurit voivat tällä tavoin huutoäänestää yhden asukkaan pois. Ainakin Espanjassa tämä on näköjään hyvinkin helppoa.
Samaan aikaan vaimoni viimeisteli haastavaa käännösprojektia. Kuten freelance-kääntäjälle on tyypillistä, hän työskentelee kotona. Pelkkä häätö ja siitä seuraava uuden asunnon etsintä ei kuitenkaan riittänyt kämppämme omistavalle keski-ikäiselle naiselle. Hän päätti katkaista asunnostamme sähköt. Tämä oli mahdollista, koska sähkösopimus oli hänen nimellään kuten vuokra-asunnoissa usein täällä päin on. Kaikki sähkölaskut olimme maksaneet tunnollisesti. Kun sähköt katkesivat, luulin aluksi kyseessä olevan jonkinlainen erehdys - sähköt kun olivat katkenneet lyhyeksi aikaa aikaisemminkin. Lampsin vuokranvälitysfirmaan kysymään Davidilta mistä on kyse. Hän pahoitteli, että vuokranantaja on katkaissut sähköt savustaakseen meidät pois asunnosta mahdollisimman pian. Yritin selittää, että tämä aiheuttaa meille paljon ongelmia mm. vaimoni käännösprojektin vuoksi. David totesi ettei hän voi auttaa jos asunnon omistaja päättää tehdä näin. Uuden asunnon löytämisessä hän lupasi auttaa, mutta vielä ei ollut vapaana sopivia asuntoja johon koirakin olisi sallittu.
Näin meillä ei ollut enää lämmintä vettä (lämmitettiin sähköllä toimivalla boilerilla), ei sähköä eikä tietenkään nettiyhteyttäkään joka myös vaatii sähköä toimiakseen. Kaasuhella sentään toimi, joten kuumaa vettä pystyi keittämään ja ruokaa valmistamaan. Oli kuitenkin totuttava elämään ilman jääkaappia. Iltaisin valaisimme asuntoa kynttilöillä ja taskulampulla. Vaimoni käännösprojektin viimeistely muuttui ERITTÄIN haastavaksi. Espanjassa kahvilat ovat erittäin meluisia paikkoja, minkä vuoksi keskittymistä vaativan tietotyön tekeminen on niiden nettiyhteyden (ja sähkön) varassa lähes mahdotonta. Ainoa mahdollisuus oli Bellas Artes -yliopisto jonne minulla on pääsy opintojeni vuoksi. Elokuu on kuitenkin Espanjassa lomakuukausi. Siksi yliopistolla työskentely oli mahdollista vain arkipäivisin rajoitetun ajan klo 14.15 saakka. Meillä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa. Käännös oli saatava viimeisteltyä, eikä meillä ollut muuta mahdollisuutta työskennellä sähkön ja Internetin ääressä.
Paikallisilla on suurella todennäköisyydellä oma suku ja ystäviä jotka voisivat auttaa tällaisessa tilanteessa. Ulkomaalaisina meidän tilanne olikin huomattavasti vaikeampi. Päätimme kirjoittaa tapahtuneesta kertovan lapun espanjaksi jonka laitoimme rappukäytävämme hissin peiliin. Siinä kerroimme mitä seurauksia tästä naapurien valittamasta ”hajusta” on meille tullut. Kerroimme vaimoni isosta käännösprojektista (emme ole laiskoja Erasmus-opiskelijoita kuten jotkut saattavat kuvitella) ja siitä, ettei meillä ole laajaa tukiverkostoa kuten paikallisilla. Koiramme ”hajusta” valittaneille naapureille esitimme kysymyksen: olisiko heistä mukavaa jos heidän joku sukulainen joutuisi ulkomailla asuessaan kohdelluksi täysin samalla tavalla? Tuntuisiko se mukavalta ja oikeudenmukaiselta? Voisihan joku espanjalainen asua työn tai opiskelun vuoksi vaikkapa Suomessa. Olisiko silloinkin oikein, että tämä joutuisi häädetyksi ilman varoitusta vuokra-asunnosta vain siksi, että naapurit päättävät heidät huutoäänestää pois? Lapun laitettuamme parikin naapuria pysäytti meidät talon yleisissä tiloissa. He olivat nähneet lapun ja olivat pahoillaan kohtelusta. Yksi heistä kertoi, että vaikka talossa koirat ovat sallittuja, siinä asuu koiria syvästi inhoavia ihmisiä. Ilmeisesti juuri he tehtailevat näitä valituksia.
Kreikkalaisen mytologian mukaan kaaoksen, riitojen ja eripuraisuuden jumalatar Eris heitti jumalattarien keskelle kultaisen omenan johon oli kaiverrettu ”kaikkein kauneimmalle”. Tästä syntyi jumalattarien kesken kina siitä kenelle se on osoitettu. Tämä taas johti paljon tunnetumpaan kahakkaan: Troijan sotaan. Aivan kuten antiikin jumalattarien kesken ei ollut yksimielisyyttä siitä kuka on kaunein, ei edellisen asuntomme talossa oltu yksimielisiä siitä oliko häätömme oikein. Oli siis hyvä syy heittää kehiin kultainen omena — riitasointu joka herättää ristiriitaisia reaktioita. Koska minulla sattuu olemaan graafikon koulutus ja taito, miksipä en niitä käyttäisi aiheuttamaan veren pierentää silloin kun se on tarpeen?
Näin syntyi tämä noin postikortin kokoinen ”mainoslehtinen” joita tulostin kymmenittäin ja tungin talon rappukäytävässä sijaitseviin postilaatikkoihin:
Vapaasti käännettynä:
SUURET KIITOKSET kaikille naapureille jotka auttoivat häätämään 7. kerroksen suomalaiset ja heidän löyhkäävän koiransa! Kiitokset yhteistyöstä!
Oli koira tai ei, häädämme jatkossakin kaikki pahanhajuiset naapurit. Yhdessä voimme häätää kenet hyvänsä, aivan kuten nämä suomalaisetkin.
Pidetään talo kunnossa ja järjestyksessä!
Oletan, että meistä valittaneet naapurit seisovat sanojensa takana. Haju ei siis ollut keksitty ja meistä oikeasti koitui heille merkittävää haittaa. Jos näin on, eihän heillä pitäisi olla mitään mainosta vastaan. Siinä kun todetaan juuri ne asiat joista he itse ovat valittaneet. Pikemminkin valituksia tehtailleiden naapureiden pitäisi olla ylpeitä siitä, että ovat saaneet haisevat suomalaiset pois talosta! Lisäksi heidän tulisi olla kiitollisia siitä, että teen heidän näkemystään ajavan mainoksen täysin veloituksetta.
Mainoksen pääkohderyhmä on kuitenkin muut naapurit. Viimeistään nyt tulee heidän tietoonsa syy ”sen suomalaisen pariskunnan” katoamiseen talosta. Jos he eivät jaa valituksia tehtailleiden naapurien näkemystä meidän (tai koiramme) ”hajusta”, heitä saattaa kiukuttaa epäoikeudenmukainen kohtelumme. Ehkä he jopa ilmaisevat tämän näille valituksia tehneille naapureille. Parhaimmassa tapauksessa valittajat tullaan muistamaan vielä pitkäänkin ”valittajina jotka häätivät pois ne mukavat suomalaiset”. Mukaviksi ja hyvin käyttäytyviksi meitä kehui jotkut pahoillaan olevat naapurimme hississä olleen lapun nähtyään. Voihan tietysti olla, että he olivat vain espanjalaisia mokuttajia jotka antoivat löyhkämme anteeksi ulkomaalaisuutemme takia. Tai sitten hajua ei alunperin ollutkaan ja jotkut vain vihaavat talossa koiria yli kaiken, antaen sen ohjata toimintaansa näinkin pitkälle. Niin tai näin, toivon että mainokseni tekee heidän olonsa kyseisessä talossa entistä ahtaammaksi. Luotan kuitenkin siihen, etteivät monet pidä tällaista toisten ihmisten kohtelua oikeudenmukaisena.
