Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun asun Espanjassa, Galician autonomisessa maakunnassa. Olin täällä opiskelijavaihdossa vuosina 2006-2007. Se oli tietysti hyvin erilaista aikaa. Olin itsekin nuorempi ja Erasmus-opiskelijoilta ei ylipäätään odoteta paljon mitään. Riittää kun osaa sanoa ”una cerveza, por favor” ja lässyttää englantia muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Oma tavoitteeni kuitenkin oli opetella paikallista kieltä edes vähän kunnianhimoisemmin. Opintojenkaan suhteen Erasmus-opiskelijoilta odotetaan hyvin vähän, joten pakotin itseni edes omaksumaan kieltä. Tämän myötä oli mahdollista myös tutustua paremmin paikallisiin. Vain hyvin harva osaa Espanjassa englantia ja puhumalla vain sitä sulkee käytännössä n. 80% ihmisistä ulos omasta tuttavapiiristään.

Joka tapauksessa vaihto-opiskelun ajalta minulle jäi jonkin verran kontakteja joita olen pyrkinyt hyödyntämään kun olen muuttanut Galiciaan uudelleen yhdessä vaimoni ja Simpel-koiran kanssa. Tuolloin vuosia sitten asuin Pontevedran keskustassa vuokralla solukämpässä, jonka omisti paikallinen tomera täti nimeltä Mercedes. Olisimme olleet vaimoni kanssa valmiita asumaan tuollaisessa asunnossa kahden hengen huoneessa koiramme kanssa, mutta harmillisesti koirat eivät ole tuollaisiin kimppakämppiin yleensä tervetulleita. Tosin on sanottava, ettei koirat ole täällä tervetulleita moneen muuhunkaan paikkaan. Meille tuli järkytyksenä mm. se, ettei yli 10kg koiria oteta enää juniin ja busseihinkaan. Se siitä matkustelusta Espanjan sisällä siis. Tätäkin kirjoitan tällä hetkellä n. 9 km päässä Pontevedran keskustasta siksi, ettei koiraystävällisiä hostelleja löydy helposti. Joskus on hyvä, ettei tiedä kaikkea etukäteen. Jos olisimme tienneet etukäteen Espanjassa vallitsevista koiriin liittyvistä rajoituksista, olisimme todennäköisesti jääneet Suomeen.

Miksi olemme asuneet hostellissa 1.3.2014 lähtien? Tarina on aika pitkä, mutta yritän kertoa sen parhaani mukaan. Kaikki alkoi siitä kun otin yhteyttä Mercedekseen kun olimme jo päättäneet muuttaa Pontevedraan. Hänen kanssaan on hyvin hankalaa puhua espanjaksi puhelimessa ja kielitaitoni oli varsinkin Suomessa hyvin ruosteessa, joten pyysin toista täällä Galiciassa asuvaa kaveria soittamaan Mercedekselle. Pyysin Sarayta kertomaan, että olemme aikeissa muuttaa opintojeni vuoksi ja etsimme siksi asuntoa Pontevedrasta. Asuntoa jossa myös koira saa asua. Aikaa ei ollut kovin paljon ja syksy on aikaa jolloin moni muukin etsii asuntoa. Olimme tyytyväisiä kun saimme kuulla Mercedeksen löytäneen meille asunnon Pontevedran keskustasta. Vuokraa pyydettiin aluksi 450 euroa, mutta ilmoitimme että se on meille aivan liikaa. Näin vuokra laski 400 euroon kuussa, mutta luulimme sen sisältävän ainakin lämmityskustannukset. Luulimme väärin. 400 euron lisäksi päälle tulivat lopulta vesi ja sähkölasku, joista jälkimmäinen paisui talvikautena hyvinkin suureksi onnettoman erityksen ja sähköllä toimivan lämpöpatterin vuoksi. Yksinkertaiset ikkunat ovat täällä toki sääntö eikä poikkeus. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että ikkunan sulkemisen jälkeenkin ikkunan ja ulkoilman väliin jää sormenmentävä aukko. Aukkoon piti tunkea jotain eristävää ja peittää kaikki ikkunan pinnat ilmastointiteipillä. Asunto oli tästäkin huolimatta hyvin vetoisa. Tämä yhdessä ainoan lämmitystavan kanssa olikin sitten tosi ”mukava” yhdistelmä. Kaikki lämpö josta maksamme kalliisti sähkölaskussa karkaa mukavasti ulos vetoisasta asunnosta. Kiva.

Kaikki tuo oli kuitenkin vain pientä siihen mitä oli tulossa. Rakas naapurimme ryhtyi nimittäin pyörittämään yläpuolellamme jonkinlaista pesulaa. Mielestämme ei ole normaalia, että pyykkiä pestään lähes joka päivä ja joinain päivinä jopa kuusi tuntia tai kauemmin. Tuota jatkui yleensä viikkotolkulla ja pesukoneen 1,5h kestävä pesuohjelma teki metelillään kodistamme käytännössä asumiskelvottoman. Metelin volyymi ei ollut hirvittävän suuri, mutta tuo rakenteiden läpi resonoiva pörinä muistutti ikävällä tavalla poraamista ja onnistui aamuisin myös meidät herättämään. Ääni vertautuu hyvin vaikkapa jonkin instrumentin soittamiseen. Se ei ole ongelma jos se on satunnaista ja suhteellisen harvinaista, mutta jos sitä kuulee joka helvetin päivä ja joinain päivinä aivan koko ajan, siitä lähtee järki. Valitimme pesukoneen tuottamasta metelistä useampaankin otteeseen. Ensimmäisen kerran jätimme lapun naapurin oven eteen joulukuussa aatonaattona. Meidän on ulkomaalaisina helpompi ilmaista itseämme kirjoittamalla, sillä silloin voi rauhassa miettiä sanottavansa ja mahdollisesti tarkistaa sanoja, kirjoitusasua yms. Pyysimme kohteliaasti espanjaksi (omilla nimillämme) välttämään pyykinpesua aamuisin. Luulimme ongelman ratkenneen, koska naapuri noudatti neuvoa joulun ja uuden vuoden pyhäpäivien ajan. Sitten entisenlainen meno jatkui taas.

Nukkumaan mennessä ei voinut koskaan tietää herääkö seuraavana aamuna pesukoneen pörinään. Sama epävarmuus koski toisaalta iltaakin: kun palasin yliopistolta kotiin, emme voineet tietää saammeko ruokailla rauhassa 20-21.00 aikoihin. Tuohon aikaan naapuri tuli usein töistä ja pisti pesukoneen päälle samantien. Mikä tarkoitti taas 1,5 pörinää tasaisin väliajoin, aina kun pesukoneen sentrifugi otti enemmän kierroksia. Pesuohjelman päätyttyä saattoi alkaa uusi pesuohjelma, tai sitten ei. Epävarmuus olikin kaikkein pahinta. Joku muu päätti siitä mitä milloinkin voimme tehdä, emmekä voineet hallita itse omaa arkeamme. Olemme yöihmisiä, mikä tarkoittaa sitä että työskentelemme myös usein öisin ja nukumme pitkään. Välillä naapuri pesi pyykkiä koko viikonlopun ajan. Vaikka asunnossamme olisi asunut tavallisia, kahdeksantuntisia työpäiviä arkipäivisin tekeviä duunareita, olisi pörinä haitannut sellaisenkin viikonlopun viettoa. Eräänä aamuna helmikuussa saimme tarpeeksemme herättyämme pörinään ja kirjoitimme toisen lappusen, jonka tiputimme taas naapurin oven eteen. Valitimme lapussa naapurin TAAS pesseen pyykkiä aamulla ennen aamuyhdeksää. Naapurimme kirjoitti lyheyhkön vastauksen ja jätti sen meidän ovemme eteen. Siinä hän totesi kellon olleen ”vasta” yhdeksän, antaen ymmärtää sen olevan täysin normaali aika pestä pyykkiä. Hän kuitenkin selitteli muuten toimintaansa siihen tapaan, että hän selkeästi tiesi pesunsa haittaavan elämäämme ja tiedostaen sen, että hän pesee pyykkiä TODELLA usein. Ilmeisesti hän katsoi itsellään olevan oikeus pyörittää jonkinlaista pesulaa asunnossaan. Todellista syytä jatkuvaan pyykinpesuun emme ole koskaan saaneet tietää.

Helmikuussa kirjoitimme myös kolmannen lapun. Siinä kerroimme jo etsivämme uutta asuntoa naapurin pesukoneen takia ja totesimme, että asuntoon saattaa olla hyvin vaikea löytää vuokralaista joka hyväksyy tuollaisen toistuvan metelin. Tämän lapun teippasimme asunnon hissin peiliin. Lappu katosi hissistä melko nopeasti. Samana iltana naapurimme kävi myös koputtelemassa oveamme, mutta emme avanneet. Mitä me olisimme hänelle voineet selittää, kun ihmiset eivät useinkaan tule millään tavoin vastaan esimerkiksi puhumalla vähän hitaammin? Ajattelimme, että jäämme vain nanosekunnissa alakynteen kun naapuri tykittää äidinkieltään konekivääritahdilla niin, että tukka hulmuaa. Olemme myös muuttamassa joka tapauksessa paskaläävästä pois, eikä sitäkään naapuri voi mitenkään enää muuttaa. Seuraavana päivänä Mercedes soitti minulle. Naapuri oli ilmeisesti todella hermostunut siitä, että lappu oli jätetty julkisesti kaikkien nähtäville hissiin. Naapuri oli hermostunut jopa niin paljon, että otti yhteyttä Mercesiin joka hänkin papatti asiaa sellaisella tahdilla puhelimessa, että minun oli paikoin hyvin vaikea ymmärtää mitä hän yrittää sanoa. Sen verran kuitenkin ymmärsin, ettei hän voinut uskoa pesukoneen aiheuttavan meteliä ja että hän vakuutteli kerrostaloasunnossa asuvan ”kunnon ihmisiä”. Jep jep.

Kaikkein vittumaisinta tässä koko jupakassa olikin se, ettei edes meidän vuokraemäntä ottanut meitä vakavasti ja asettu heti paikallisen naapurin puolelle. Me ulkomaalaiset, jotka olimme metelistä jo pitkään kärsineet, olimme lähtökohtaisesti väärässä kun ”hyvä ihminen” närkästyy hissiin jätetystä lapusta. Selitin tilanteen ja pesukoneen aiheuttaman metelin historian seikkaperäisesti hyvin englantia ymmärtävälle Saraylle. Hän on tavallaan itsekin mamu, kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta on toisaalta jo Galiciaan kotiutunut jo melko kauan aikaa sitten. Hän tuntui olevan ainoa paikallinen joka todella ymmärsi meitä. Syynä saattoi olla myös se, että hänkin joutuu työnsä vuoksi keskittymään ja ymmärtää mitä työrauha tarkoittaa. Kun vaimoni käännösprojektin deadline lähestyy, yläkerrassa pörisevä pesukone ei naurata yhtään. Muiden näkökulmasta meidän valitukset pyykinpesusta aamulla klo 9.00 rinnastuivat Erasmus-opiskelijan kitinään siitä kun ei saa nukkua rauhassa krapulaansa. Saray soitti pyynnöstämme Mercedekselle ja hänkin joutui puhumaan pitkään, ennen kuin Mercedes alkoi uskomaan, että meteli on ollut todellinen eikä se johdu jostain aivan muusta kuin pesukoneesta, kuten hän yritti jatkuvasti selittää. Naapuri itsekin oli selkeästi myöntänyt meille jättämässään lapussa, että hän pesee pyykkiä, joten oli hyvin outoa, ettei Mercedes voinut sitä uskoa. Mitähän naapuri oli mahtanut hänelle kertoa?

Asia alkoi painua jo vähän unholaan kun keskityimme pakkaamaan tavaroita muuttoa varten. Mercedes ehdotti, että hänen miehensä voi tulla jonain päivänä auton kanssa muuttoapuun. Emme kuitenkaan häneltä apua halunneet, koska voisimme jäädä kiitollisuuden velkaan henkilölle joka ei meitä pesukoneasiassakaan ymmärtänyt. Teimme muuton lopulta kokonaan itse helmikuun viimeisellä viikolla. Se onnistui yliopistolla olevan työtilani avulla. Yliopistolta sai myös lainaan ostoskärryjä, joilla kuljetimme noin 300-400m päässä olevasta asunnosta kaikki tavarat työtilaani. Tämän prosessin aikana törmäsimme rappukäytävässä sattumalta naiseen joka ilmoitti meidät nähdessään olevansa yläkerran naapuri. Arvelumme osoittautui oikeaksi: hän puhui espanjaa hyvin nopeasti yrittämättä yhtään helpottaa ymmärtämistämme. Hän tykkäsi korostaa kuinka hän haluaa ”selvittää asiat” kasvotusten ”cara a cara”. Tuo ”asioiden selvittäminen” tarkoitti hänen tapauksessaan kuitenkin vain oman näkemyksensä pakkosyöttöä, koska paikallisellahan on tietysti ”faktat”, eikä jollain Erasmus-opiskelijoilla joiksi hän meitäkin selkeästi luuli. Jos vastaava keskustelu olisi käyty Suomessa, olisi suomalainen puhunut ulkomaalaiselle englantia tai vähintään suomea sen verran selkeästi, että ulkomaalaisen on helppo ymmärtää. Mutta täällä Espanjassa ”hyvät” keskiluokkaiset ihmiset eivät selkeästikään ole yhtä vastaantulevia. Toivonkin, että suomalaiset osaisivat Suomessa toimia toisin ja tulevat paremmin maahanmuuttajia vastaan erilaisia ongelmatilanteita selvittäessään.

Kun tavarat saatiin 28.2.2014 viimeistä laatikkoa myöten yliopistolle, matkasimme kaikki kolme n. 9 km päähän tähän pienessä rannikkokylässä sijaitsevaan hostelliin. Bussiin, taksiin ja juniin kun ei koirilla ole asiaa, ei paljon muitakaan vaihtoehtoja ollut. Tai no, tietysti Mercedes olisi voinut meidät tänne heittää henkilöautolla. Mutta psykologisesti paljon parempi ratkaisu oli vain kävellä itse. Alunperin öitä oli varattu viisi, mutta emme saaneet asuntoa jota odottelimme jo kuukauden eräältä yksityiseltä vuokranantajalta. Jouduimme siis majoittumaan hostelliin pidempään. Eilen lopulta tärppäsi ja saimme kohtuullisen kerrostalokämpän lähes Pontevedran keskustasta. Ja mikä parasta, ylimmästä kerroksesta.

Videoblogaus Samieirasta/Combarrosta jonka kuvasin 6.3.2014. Videossa mainitaan, ettei kämppää ole, mutta se löytyikin seuraavana päivänä.